Heipä hei!

Jokunen tovi on vierähtänyt viime päivityksistä....
  
Haapaniemen Laios "LEEVI"  Ohped Dal Kiss Kia Ceed "Minni""
Minnin ja Leevin pennut syntyivät 13.1.2011 kello 11.00.
Miia olikin jo kertonut omassa blogissaan synnytyksestä, mutta tässä hieman lisää....
Minnin synnytys sujui kaikkea muuta kuin oppikirjojen mukaan, tai onhan se lääkärin käsikirjakin kai oppikirja ja sieltä tämä olisi saattanut löytyä.
 
Sunnuntai iltana Minnillä alkoi "oireet" synnytyken alkamisesta. Illalla sitten Satu (henkilökohtainen ja korvaamaton apu / tuki henkilöni) tuli meille ja valvoimme koko yön odottaen että Minni synnyttäisi mutta mitään ei tapahtunut. Kello 03.15 ns. "oireet" sitten loppuivat kuin seinään ja Minni alkoi nukkumaan. Odottelimme vielä muutman tunnin ja totesimme ettei pennut synny vielä. Satu lähti kotiin nukkumaan ja keräämään voimia. Maanantai iltana Minnillä oli sitten kovia ja kivuliaita supistuksia. Jälleen Satu saapui meille. Kunnes sitten kello 02.30 kaikki "oireet" loppuivat  taas kuin seinään, Minni alkoi taas nukkumaan. Minä ja Satu aloimme sitten aamuyöllä epäilemään ettei kaikki olisikaan kunnossa, soittelin asiasta aamulla Miialle ( Minnin kasvattajalle) sovimme että käytän Minnin lääkärissä. Tiistai aamuna sitten varasin lääkärin ja kävimme näytillä. Minnin kohdunsuu oli auennut parille sormelle ja ultrassa näkyi pennut, tässä vaiheessa näytti kaikki olevan kunnossa. Illalla sitten sovittiin Sadun kanssa että nukkuu kotonaan ja soitan jos alkaa  tapahtumaan.
Yöllä Minni ol todella rauhaton kuljeskeli levottomana ympäriinsä ja herätti miehenikin muutaman kerran. Katseessa oli jotakin anovaa, sanoin että oli kuin Minni olisi katseellaan sanonut ” auta mua ”. Keskiviikko- iltana jälleen Satu saapui meille. Minni oli kivulias, rauhaton ja läähätteli ym. mitä synnytykseen kuuluu. Kaikki  ” oireet ” viittasi siihen että nyt Minni synnyttää… mutta sitten yöllä alkoi jo hiipimään mieleeni ettei taida kaikki olla kohdallaan, tässä vaiheessa en halunnut vielä kuitenkaan menettää toivoani. Kello 03.15 Minni sitten ponnisti vain pari heikkoa ponnistusta ja taas olimme sitten lähtöruudussa. Itselläni ei ole aiempaa kokemusta synnytyksistä joten aloin tuoda omia tunteitani julki ja kun Satu oli kanssani samaa mieltä alkoi itseäni jo pelottaa että ollaanko liian myöhässä jos odotamme aamuun. Minni alkoi jo olemaan väsynyt ja odotin vain että saan Minnin lääkäriin. Soitin Miialle ja olimme samaa mieltä siitä ettei kaikki ehkä ole kunnossa. Soitin heti 9.00 Järvettiin jossa olen koiriani aina käyttänyt ja käskivät lähteä tulemaan heti. Lääkäri tutki Minnin ja antoi kalkkia ja oksitosiinia, n. 5 min. päästä lääkäri totesi ettei ole mitään muutosta tapahtunut. OOdotimme vielä 5 min. jonka jälkeen lääkäri totesi ettei lääkkestä ole hyötyä ja sanoi että leikkaus on ainoa mahdollisuus. NÄIN TODELLA OLI! Minnillä oli kohtu kiertynyt ja saimme 9 pentua ja vain 1 pentu menetettiin. Minnillä on kyllä rautaiset hermot. Koiran fyysinen ja psyykkinen puoli tuli todella mitattua ja kunnossa on! Kiitos Miialle kun sain tukea jopa yöllä, silloin kun sitä todella tarvitsin. ERITYISEN SUURI KIITOS SADULLE JA IIROLLE PERHEINEEN KAIKESTA AVUSTA TÄMÄN SULOISEN LANSU PERHEEN MAAILMAAN SAATTAMISESSA! En olisi tähän pystynyt ilman teidän apuanne! Onneksi maailmassa on vielä kaltaisianne ihmisiä.

 

Tässä koko pentue kopassa ja urhea emo vieressä totuttelee pentuihin. Nyt on Minni jo muutaman kerran käynyt nuolemassa pentuja mutta vielä hieman arastelee uusia tulokkaita. Kyllä tämä tästä alkaa sujumaan vähitellen.